Onko kullan myynti verovapaata?

Yksi useimmin kysytyistä kysymyksistä ennen kultakorujen myyntiä kuuluu: joutuuko voitosta maksamaan veroa? Moni jättääkin korut laatikkoon vain epävarmuuden takia, vaikka vastaus on useimmissa tapauksissa yksinkertainen — ja myyjälle myönteinen.

Tämä artikkeli käsittelee yleisellä tasolla Suomen tuloverolainsäädäntöä kirjoitushetkellä, eikä sisällä henkilökohtaista veroneuvontaa. Jos tilanteesi on tavanomaisesta poikkeava (esim. suuret erät, yritystoiminta tai perikunnan omaisuus), tarkista oma tilanteesi suoraan Verohallinnolta.

Perussääntö: Kullan myynti on verotonta, kun 5 000 euron raja ei ylity

Tuloverolain (TVL 48 §) mukaan tavanomaisen koti-irtaimiston myynnistä syntyvä voitto on verovapaata siihen asti, kunnes samana verovuonna myydyn koti-irtaimiston yhteenlasketut myyntihinnat ylittävät 5 000 euroa. Vasta ylimenevä osa on veronalaista pääomatuloa.

Käytössä olleet vanhat kultakorut ja -sormukset lasketaan verohallinnon mukaan nimenomaan koti-irtaimistoksi eli samaan kategoriaan kuin vaatteet, astiat ja huonekalut. Käytännössä tämä tarkoittaa, että valtaosa meille myydyistä koruista jää kokonaan verotuksen ulkopuolelle, koska myyntihinta jää selvästi alle 5 000 euron.

Milloin veroa pitää maksaa?

1. Koti-irtaimiston ja kultakorujen myyntihinnat ylittävät 5 000 € vuodessa

   Vain 5 000 euroa ylittävä osa on veronalaista. Jos myyt esimerkiksi 6 000 eurolla koruja saman vuoden aikana, veronalaista on 1 000 euroa, ei koko summa.

2. Myyt sijoituskultaa (harkkoja tai sijoituskolikoita)

   Sijoituskulta ei ole koti-irtaimistoa, joten 5 000 euron raja ei koske sitä. Katso tarkemmin alta.

Ylimenevä osa verotetaan luovutusvoittona pääomatulona, jonka veroprosentti on 30 % (yli 30 000 euron pääomatuloista 34 %).

Entä sijoituskulta ja hopea? Onko myynti verovapaata?

Jos myyt sijoitusharkkoja tai -kolikoita, tilanne on toinen kuin koruissa, sormuksissa ja muissa käytössä olleissa esineissä. Sijoituskultaa ei lueta tavanomaiseksi koti-irtaimistoksi, joten sen myyntivoitto on lähtökohtaisesti veronalaista pääomatuloa ensimmäisestä eurosta lähtien.

Tähän on kuitenkin oma pieni poikkeuksensa: tuloverolain yleisen vähäisten luovutusten säännön (TVL 48 § 6 mom) mukaan luonnollisen henkilön luovutusvoitot ovat kokonaan verovapaita, jos verovuoden aikana myydyn kaiken omaisuuden yhteenlasketut myyntihinnat jäävät enintään 1 000 euroon. Tämä 1 000 euron raja on erillinen edellä mainitusta 5 000 euron koti-irtaimisto-rajasta, ja se koskee esimerkiksi juuri sijoituskultaa ja -hopeaa pienissä erissä.

Miten luovutusvoitto lasketaan

Jos ylität verovapaan rajan, veronalainen voitto lasketaan yksinkertaisesti myyntihinnan ja hankintamenon erotuksena: mitä sait myynnistä, miinus mitä alun perin maksoit esineestä.

Useimmilla ei kuitenkaan ole enää tallessa vuosikymmenien takaista kuittia esimerkiksi perintönä saadusta korusta. Tätä varten laissa on hankintameno-olettama: jos et pysty osoittamaan todellista hankintahintaa, voit vähentää myyntihinnasta:

• 20 % myyntihinnasta, jos olet omistanut esineen alle 10 vuotta
• 40 % myyntihinnasta, jos olet omistanut esineen 10 vuotta tai kauemmin

Loppuosa katsotaan tällöin voitoksi. Käytännössä tämä pienentää verotettavaa summaa merkittävästi, jos esineen alkuperäinen hankintahinta on tuntematon tai hyvin pieni verrattuna nykyiseen kullan arvoon.

Kullan myynti on helppoa

Tarjouksemme sekä maksu perustuvat aina kullan puhtaaseen painoon ja senhetkiseen maailmanmarkkinahintaan. Vaikka useimmissa tapauksissa veroa ei tarvitse maksaa, saat meiltä ostamastamme kullasta aina kuitin.

Kannattaa säilyttää Gold Labilta saamasi kuitti ja tarjouserittely, sillä se toimii dokumenttina toteutuneesta myyntihinnasta, jos joudut jossain vaiheessa laskemaan luovutusvoittoa, esimerkiksi jos myyt useita eriä saman vuoden aikana ja 5 000 euron raja on lähellä täyttyä.